Pohjanmaanlinja 2010

Pohjanmaanlinja on Maanpuolustusyhdisyksen järjestämä sissi- ja tiedustelutoiminta harjoitus. Järjestyspaikkana toimi Ylivieskan Mällineva, joka on hyvinkin soista ja tiheäpuustoista aluetta. Lisäksi Pohjanmaanlinjasta on mahdollista ansaita kertausharjoitusvuorokausia. Taistelutoiminta suoritetaan paintball aseilla ja lisäksi "panssariajoneuvo" kalustoa oli lainassa Suurpelin järjestävältä Jämsän paintballilta.

Itse kiinnostuin harjoituksesta lähinnä sen takia, että taistelutoiminta käydään paintball aseilla ja lisäksi harjoituksesta saisin täyteen tarvittavat kertausharjoitusvuorokaudet mahdollista ylenemistä varten.

Torstai

PML alkoi varusteiden kuittaamisella Ylivieskan Päivärinnan koululla sijaitsevassa perustamiskeskuksessa. Tästä oli sitten alkupuhuttelun jälkeen bussikuljetus oman komppanian tukikohtaan.

Kyseinen päivä piti lähinnä sisällä koulutusta. Väijytystä, suoja-aseman puolustusta, ea ja radiokoulutusta. Opeteltiin myös turvallisuusseikat harjoitukseen liittyen, sillä jatkuvasti ei harjoituksessa voi toimia maskit päässä.

Perjantai

Harjoituksen alussa kuuluin tiedusteluryhmään, joka piti sisällään 4 henkeä. Ryhmämme sai klo 02.00 tiedustelutehtävän h-risteyksen alueelle. (Selkeyden vuoksi keltaisten tukikohta, k-risteys, manala, a-risteys, h-risteys, sinisten tukikohta. Kaikki nämä olivat suunilleen yhtä kaukana toisistaan alueen kokonaispituuden ollessa n. 10 km.)
Lähdimme liikenteeseen suunnistaen etelän kautta. Lopulta saavuimme kyseisen risteyksen alueelle n. 5 aikaan aamulla. Pienen suunnistusvirheen takia jouduimme hieman seikkailemaan tien vieruksessa, jolloin kävelimmekin yhteen sinisten sissipartion kanssa. Irtaannuimme tilanteesta rinkat selässä tien pohjoispuolelle. Onneksemme kukaan ei saanut osumaa tilanteessa.

Tämän jälkeen saimme uuden tehtävän ja siirryimme vartioimaan a-risteyksen aluetta. Tässä olimmekin sitten n. 4 tunnin ajan, jonka jälkeen pääsimme siirtymään etelään perustettuun suoja-asemaan huoltoon. Huolto tulikin tarpeen, sillä koko yön oli satanut ja sadeviitan alla saatu uni ei ollut mitään parhainta.

Huollettuamme saimme käskyn siirtyä uudestaan h-risteyksen alueelle vapauttamaan toinen tiedusteluryhmämme. Matkalla kuitenkin oli sininen löytänyt kyseisen ryhmän ja pienen tulitaistelun jälkeen tuhonnut tämän yhtä miestä lukuunottamatta. Matkalla tien pohjoispuolta h-riteykselle keltaisten sissiryhmä väijytti sinisen ryhmän tielle. Tämä väijytys sattumalta tapahtui juuri siinä kohti missä olimme menossa tien pohjoispuolella. Osallistuimme taisteluun ja tulimmekin suoraan sinisen ryhmän selkään tuhoten 2 vihollista. Saman taistelun aikana keltaisen tuhoutuneen tiedustelupartion jäsen löysi ryhmämme yhteyteen ja jatkoi mukanamme h-riteyksen alueelle.

H-risteyksen pohjoispuolella huolsimme tämän yksittäisen taistelijan, joka ei ollut saanut vuorokauteen lämmintä ruokaa ja huollon jälkeen kaksi rymämme jäsentä lähti tien viereen etsimään tiedusteluasemaa. Näitä odotellessamme käveli sinisten tuhoamispartio suoraan syliimme. Ryhmämme ei ehtinyt reagoida asiaan mitenkään ja koko 5 hengen ryhmämme tuhoutui. Matka siis Manalaan ja huoltoon.

Lauantai

Heräsin muuta ryhmää hieman aiemmin joskus yhdentoista aikaan yöllä ja söin tietämättä, että tässä oli viimeinen lämmin ateria linjalla. Kahdentoista aikaan komppanian päällikkö tuli kysymään, että olenko kuinka valmis lähtemään ja sanoin, että vaikka heti. Liityinkin erääseen sissiryhmään ja lähdimme suorittamaan etsi ja tuhoa tehtävää sinisten tiedusteluryhmää vastaan. Olimme saaneet tiedon, että k-riteyksen pohjoispuolella oli havaittu vihollisen tiedustelua.

Puolet ryhmästämme lähti pohjoispuoleta tekemään koukkaavaa haravointia hakkuuaukkoa pitkin, kun meidän puolikkaamme meni tien eteläpuolelle metsään siltä varalta, jos vihollinen päättää irtaantua, niin tällöin he tulisivat suoraan syliimme. Aikansa haravoituaan vihollinen löytyikin, nukkumassa. Otimme partion vangiksi ja toimitimme Manalaan.

Seuraavaksi partiomme sai tehtävän lähteä a-risteyksen luo väijyyn. Sinne sitten marssimme ja asetuimme odottamaan vihollista. 4 tuntia siinä sitten odotettiinkin ja pahimmoilleen aurinko alkoi juuri paistamaan ja lämmittämään märkiä vaatteita. Tällöin myös uni tuli. Kaksi miehistämme nukkuivat tien viereisessä pusikossa ja itsekin nuokuin, kun sinisten vahva ryhmä asteli risteykseen. 2 vihollista saatiin teilattua, mutta pitkän taistelun jälkeen heidän vahva ryhmänsä tuhosivat meidän 4 miehen partion kokonaan. Taas matka Manalaan ja siitä komppaniaan.

Ehdimme nukkua n. 5 tuntia, kun 18 aikaan illalla tuli lähtö. Marssime tien eteläpuolta, jossa yhdyimme k-risteyksen alueella toisen partion kanssa. Tästä jatkoimme matkaa taisteluasema Eurooppaan (tämä sijaitsi k-risteyksen ja Manalan puolivälissä) , johon oli keskitetty paljon omia partioita vartioimaan tiellä olevaa miinoitustamme. Matkalla sinne alkoi kyseiseltä alueelta kuulua taisteluääniä. Tänne oli vihollisen panssaroitu jalkaväkiryhmä hyökännyt ja saanut miinoituksen raivattua. Miehistö oli tuhottu, mutta vaunu jäljellä.

Kyseinen vaunu oli ampunut jo 11 miestä tästä taisteluasemasta ja sen tuhoamisella alkoi olla kiire. Itse kannoin mukana raskasta sinkoa ja eikun väijyyn. Ensin yritimme väijyttää sitä kiertämällä tien toiselle puolelle, mutta vaunu jatkoikin eteenpäin k-risteyksen alueelle. Palasimme taisteluasemaan ja hetken päästä alkoi kuulua uudestaan vaunun ääntä. Vaunu palasikin takaisin miinoitteen kohdalle. Tällöin meillä oli 3 miestä valmiina tien vieressä pusikossa sinkojen kanssa ja yksi mies meni syötiksi tien mutkaan. Vaunu ajoikin tähän väijyyn. Ensimmäinen sinko meni ohi, mutta itse olin keskimmäisenä miehenä ja vaunu sattui pysähtymään kohdalle. 2 metristä suoraan kylkiosuma ja vaunu tuleen.

Sunnuntai

Tästä alkoi sitten hiljainen aikakausi. Uusimme miinoitteen ja vartioimme sitä. Oma ryhmämme oli Euroopan viimeisen miinoitteen kohdalla asemassa. Mitään ei tapahtunut varmaan 8 tuntiin, kunnes tieltä alkoi k-risteyksen suunnasta kuulumaan askelia. Hiippailin omaan asemaani tien veressä olevaan pusikkoon ja mitä sieltä tulikaan. 4 sinisen tiedustelijaa. Odotimme ne kohdalle ja eikun tulta. Hyvistä asemista tuhosimme 3 miestä, mutta yksi pääsi pakoon tien pohjoispuolelle. Emme saaneet kuitenkaan lupaa lähteä takaa-ajoon.

N. 7 aikaan aamulla tuli tieto, että komppanian komentopaikka siirtyy Eurooppaan ja että tulisimme sieltä lähtemään hyökkäykseen koko komppanian voimin a-risteyksen alueelle, jonne oli tiedustelutietojen mukaan ryhmittynyt sininen puolustukseen ja rakentanut suuren puolustusasemat. Tämä enteili viimeistä ja ratkaisevaa taistelua.

Oma joukkueemme hyökkäsi tien a-risteyksen pohjoispuolelta. Itse etenin viimeisenä vasemmalta enkä näin ollen törmännyt vihollisiin tien varressa. Toisten aloitettua taistelun näin vaunun ajavan risteyksen alueella. Ei muuta kuin RAS kouraan ja ryömien tien veressä olevalle aukiolle, jossa kasvoi hieman heinää. Vaunu möyri kohdalle ja laukaisu. 10 cm osumakohdasta ohi ja tällöin vaunu ampui meikäläisen siihen paikkaan.

Manalaan sieltä samantien komppanian uudelle komentopaikalle ja takaisin risteyksen pohjoispuolelle. Taas sama temppu. Ryömin suunnilleen samoille kohdin ja nyt päätin, että odotan niin pitkään että pääsen tillaamaan kylkeen, enkä yritäkään etuikkunaan. Huonona puolen tässä odotuksessa oli, että vaunu äkkäsi minut juuri kun olin valmistautumassa ampumaan. Hätäinen laukaus meni ohi ja matka Manalaan.

Seuraavaksi yritimme idän puolelta ja kahteen otteeseen väijytettiin tien laitaan vaunua, mutta aina ohi. 5 kertaa yhteensä ammuin vaunua enkä onnistunu. Onneksi eräs oma toisessa idän puolelta tehtävässä väijyssä osui vaunuun ja sai sen tuhottua. Tämä avasikin pelin ja viimeinen isku sinisten kimppuun alkoi. Suurella voimalla vihollisen asemiin ja sininen lyötiin.

Tämän jälkeen edessä oli enään harjoituksen purku, huolto ja matka kotiin.

Panssarintuhoaja Hovinen kiittää ja kumartaa. Mahtava kokemus. Ensi vuonna uudestaan!